Oma matkani Italiaan oli myös ensimmäinen reissuni Eurooppaan.
Matka alkoi 2.6. jolloin treffasin matkakaverini ja ensimmäinen etappi oli Eteläsatamaan ja sieltä Tallinnan kautta Pärnuun. Pärnuun saavuimme myöhään illalla ja katuvalojen loisteessa (?) suunnistimme majapaikkaan nimeltään Hotel Jannseni Accomondation. Kamppeet kämppiin ja unta palloon.
Toinen matkapäivä Pärnusta Liettuan Kaunasiin, siellä majoitus Hotel Baltios Bures -nimisessä paikassa. Matkaa tälle etapille tuli n. 450 km.
Kolmas päivä taittui Kaunasista Varsovaan, jossa ruuhkassa jouduimme erilleen ja siinä hötäkässä meinasi palaa käämit aivan totaalisesti. Liikenne oli melkoisen kiivastahtista mutta siltikin se majapaikka löytyi joka oli Hotel Smart2Stay U Jakuba. Tosin siihen tarvittiin muutama puhelu.. päivän ilometrit n. 400.
Neljäs matkapäivä jatkui Varsovasta Oswiezimiin, Hotel Old Town ja 340 km. Samalla kävimme tutustumassa Auchwichiin ja Birkenauhun, jotka ovat olleet matkakohde-haaveenani jo kauan. Nyt sekin tuli nähtyä.
Viides päivämatka Oswiecimistä Brno-nimiseen kaupunkiin Tsekkoslovakiassa. Hotel Ubytowna Brno ja päivän kilometrisaalis 338 km.
Kuudentena päivänä matkamme jatkui Brnosta Klagenfurthiin Itävaltaan ja siellä majoituimme Hotel Pension Wachauhin. Tässä etapissa olikin sitten jo korkeuseroja ja 450 km:n matka sujui ilman kommelluksia.
Seitsemäs reissupäivä olikin menomatkan viimeinen etappi ja Ravennaan. Tällä etapilla tapasimme toisen suomalaisen ryhmän, jonka kanssa ajoimme lopun matkaa ja saavuimme perille kuuman keskipäivän aikoihin. Päivän kilometrit olivat n. 415 km.
Ravennassa aika kului kuin siivillä ja yllätyksenä koin sen, kuinka avoimia ja mukavia nämä Intruder-porukat ovatkaan, tulivat mistä maasta tahansa. Kaikki kiva loppuu kuitenkin aikanaan ja kotiinlähdön päivä koitti liian aikaisin. Haikein mielin kamppeet laukkuihin ja kotimatka saattoi alkaa.
Kotimatkan ensimmäinen reitti kulki toivomuksestani Carda-järven rantaa, joka olikin upea kokemus. Gardalta suunnistimme Campo di Trens -nimiseen kylään ja siellä pienessä kyläpahasessa olikin mainio majoitus uima-altaineen ja saunoineen, Hotel Wieser. n.460 km oli vaivan arvoinen!
Toisena päivänä ajoimme Campo di Trensistä Ingolstadtiin, Saksaan. Mahdottoman mukava ajopäivä huipentui mukavaan majoitukseen sekä hotellinomistajan ehdotukseta käppäilimme uimaan läheiselle rannalle. Kyllä kannatti, sillä ranta oli upea ja vesi lämmintä, puhumattakaan ympäröivästä hienosta maisemasta.
Kolmas kotimatkapäivä olikin sitten odotusta täynnä, sillä ajoimme Ingolstadtista Berliiniin, jossa treffasin serkkuni Annen liki 30 vuoden jälkeen! Hotellimme oli Hotel Pension Senta, johon löysimme eksymättä. Ilta kului Luizin kaupassa, metrolla ajellessa sekä tietysti illalla kävimme paikallisessa pitzeriassa syömässä. Serkkuni ja hotellin omistaja, suomalaissyntyinen Nina, olivat oppainamme. Illalla jätimme jäähyväiset serkun kanssa ja sovimme, että näemme uudelleen Joulumarkkinoilla.
Loppumatka taittui rivakkaa vauhtia Kieliin ja sieltä yölaivalla Göteborgiin. Aamulla pikamatka Göteborgista Tukholmaan ja ehdimme kuin ehdimmekin iltalaivaan, jolla tulimme Turkuun seuraavana aamuna. Turusta erkanimme omille teillemme ja kotimatkalla tuli käännettyä kaasukahvaa siihen malliin, että olin nopeasti kotona. Pikkukoirani oli onnesta sekaisin, kun näki minut reilun kahden viikon jälkeen. Hiljainen talo otti matkalaisen vastaan ja eräänlainen haikeus jäi roikkumaan ajotakin liepeeseen, niin upea oli tämä mun ensimmäinen reissuni! Kiitos matkakumppanille, joka jaksoi opastaa ja auttaa tarvittaessa, sillä ihan ilman kommelluksia tämä reissu ei kokonaisuutena mennyt, ei kuitenkaan henkilövahinkoja, joka on jo iso juttu. Via Baltica oli kokemisen arvoinen!
Tästä tuli pitkä sepusus eikä siltikään kaikkea tullut kirjoittettua, mitä matkalla näin. Toivottavasti jaksoitte lukea loppuun asti. Ensivuonna Sussen keula kääntyy kohti Espanjaa. Sitä reissua odotan innolla ja sen avulla jaksaa pitkän talven yli ensi kevääseen.