Tuli kirjoitettua bensa-asiaa sivuten tällainen raportti, joten laitetaan omaanlankaansa.Vaasa - Umeå - Mo i Rana - Saltstraumen - Fauske - Bognes - Narvik -Bardufoss - Yykeänperä - SuomiNorjan mielenkiintoisin osuus:Kun Mo i Ranasta ei pikaisella kyläpyörähdyksellä löytynyt 98-bensaa,jatkoimme matkaa kohti pohjoista hyvässä uskossa, että oikeata bensaalöytyy kyllä seuraavista paikoista. Kun pääsimme Storforsheihin ja kysyimmeYX-asemalla, löytyisikö läheltä 98-bensaa, vastaus oli, että lähin on varmaantakananne Mo i Ranassa jossain ja matkalla pohjoiseen seuraava ehkä 150-200 km päässä. Koska meillä oli kanistereissa bensaa jäljellä, päätimme ottaariskin ja jatkoimme matkaa. Jokaisen aseman ja turistikeskuksen kohdallahidasteltiin vauhtia ja kiikaroitiin toiveikkaina olisiko meille menovettä tarjolla.Ei ollut. Tupakkatauolla jossain E6:n varrella googlettelin, että Storjordin YX-asema mainostaa 98 olevan saatavilla. Kuitenkin kun pääsimme kyseiselleasemalle, ei asemalla ollut jälkeäkään 98:sta. Hyllystä ei myöskään löytynytoktaaniboosteria. Alkoi kuumeinen puhelimen selailu ja huoltoasemanhenkilökunnalle höpöttely. Selvisi, että Røkland Kafe & Grillkjøkken AS onseuraava potentiaalinen asema reitillämme kohti Saltstraumenia ja lopultaFauskea. Soittelin huoltoasemalle ja tiedustelin saatavuutta. 98-bensaa ei,yllätys yllätys, tälläkään asemalla ollut valikoimassa, mutta he onneksi tiesivätkertoa myyvänsä oktaaniboosteria, jonka avuin pääsimme jatkamaan matkaa.Ei niitä puteleita hyllyssä mahdottomia määriä ollutkaan, mutta riitti kuitenkinjokaiselle yksi. Tuosta kipaistiin Saltstraumenin kautta katsomassa maailmanvoimakkaimpia vuorovesivirtauksia ja ihailtiin massiivisia pyörteitä joitavuorovesi loi pintaan. Niitä katsellessa meni tunti heittämällä.Fauskestakaan ei saatu 95:sta korkeampaa, mutta tässä vaiheessa oktaanilukuoli jo hällä-väliä, kun boosteria oltiin jo henkisesti valmistauduttu loiskimaantankkiin joka asemalla.Andkilen jälkeen vuonon kylkeä ajellessa, Jernbanetunnelissa, saattaa muutenintikka työntää penkin alta savut pihalle, mikä on sinänsä hankala homma,kun savullahan nämä kaikki kulkee. Meno jatkui pienimuotoisien sähkötöidenja purkkimakrillin mussuttelun jälkeen. Vuonomaisemat laittoi pään pyörimäänja paussia oli pakko pitää tuon tuostakin, kun kelikin helli matkamiehiä.Ihme ja kumma! Innhavetista löytyi Shellin V-Poweria hanasta. Bognesissakatseltiin, kun Lofootien lautan jonot kasvoivat kasvamistaan samalla, kunmeidän pieni lautta lähti kohti Skarbergetiä. Vettä alkoi sopivasti satamaanlauttamatkalla ja sitä rataa homma jatkuikin märkänä kohti Narvikia, jossapyörittiin päivä sotahistoriaa ja meren antimia sisäistäen. Shellin asemallapolvistuttiin taas V-Power-pumpun eteen kiittämään kromijumalia.Loput matkasta kohti Yykeänperää onkin haaleampia muistoja, kun maisemienja seikkailun makua oltiin saatu eniten juurikin Mo i Rana - Narvik -välillä. Mitänyt Setermoenin lähimaastossa leiriydyttiin ihan Norjalaisen upseerin luvallaasevoimien harjoitusalueella. Jotenkin näin se pätkä meni ja loput on historiaa.
Hyvää infoa. Täytynee varautua jotenkin. Henkisesti ja fyysisesti
